sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
MISTÄ TUNNET SÄ YSTÄVÄN?
YSTÄVÄN LAULU Mistä tunnet sä ystävän onko oikea sulle hän Anna meren sen selvittää kuka viereesi jää. Ja jos silloin kun myrsky soi vain sun kumppanis vaikeroi. Vene lähimpään rantaan vie jääköön pois mikä lie. Mistä tunnet sä ystävän onko oikea sulle hän Anna tunturin selvittää kuka viereesi jää. Kun on kaukana kaikki muut ja kun päättyvät pitkospuut. Kuka rinnallas ruikuttaa takaisin mennä saa. Mistä tunnet sä ystävän onko oikea sulle hän. Ajat ankeimmat selvittää kuka viereesi jää. Kun on sinulla vaikeaa ja kun tarvitset auttajaa silloin ystävyys punnitaan menee muut menojaan. Siitä tunnet sä ystävän kun on vierelläs vielä hän. Turhat tuttavat silloin ois hävinneet pian pois.
© Vladimir Vysotski. Käännös Juha Vainio, 1983.
maanantai 27. tammikuuta 2014
torstai 9. tammikuuta 2014
My old ATCs
Joskus tämä elämä herätti minusta
tällaisia ajatuksia, kuin näissä vanhoissa ATC -korteissani. Minulle
näissä korteissa on tärkeämpää tunne kuin taito (no niin kun sitä taitoa
ei niin paljon ole!) Kortit syntyvät hetkessä ja nopeasti. En jaksa
niin paljon pipertää kuin asia vaatisi. Minua kiehtoo näissä ATC
-korteissa pieni koko, ei tarvitse paljon materiaalia, eivätkä vie
paljon tilaa sekä ajatuksen ja kuvan pelkistäminenkin. Monesti nämä ATC
-korttiharrastajat tekevät teknisesti huikean taidokkaita kauniita
teoksia ilman sen kummempaa syvällistä sisältöä. Netistä löytyy paljon
kuvia ja paikkoja missä näitä ihania teoksia voi ihailla minä en moiseen taituruuteen kykene :)
Pieni on kaunista - ainakin tässä asiassa.
PS: Osaamani tallennusmenetelmät eivät kyllä tee näille oikeutta...
Pieni on kaunista - ainakin tässä asiassa.
PS: Osaamani tallennusmenetelmät eivät kyllä tee näille oikeutta...
ATCs - Artist Trading Cards
ATC-kortit ovat keräilykorttien (baseball, jääkiekko jne.) taiteellinen
versio. Kortin koko on 64 x 89 mm /6,4 x 8,9 cm /2,5 x 3,5 tuumaa. Kortit ovat
joko aivan uniikkeja tai samaa korttia on tehty hyvin pieni määrä. Kaikki
tekniikat ja materiaalit käyvät: maalaukset, piirrokset, kollaasit, valokuvat,
leimailut, sekatekniikka yms. Digitaalisia kollaaseja voi myös tehdä. Korttien
ei tarvitse olla laminoituja tai muovitettuja. Ainoana sääntönä on kortin yllä
mainittu koko. Kortin kääntöpuolelle tulee signeeraus, päivämäärä ja numero,
mikäli kortti on osa tiettyä sarjaa. Peruslähtökohtana on kortin vaihtaminen
toiseen korttiin.
Artist Trading Cards (ATCs) are miniature works of art about the same size as modern trading cards baseball cards, small enough to fit inside standard card-collector pockets, sleeves or sheets. The ATC movement developed out of the mail art movement and has its origins in Switzerland. Cards are produced in various media, including dry media (pencils, pens, markers, etc.), wet media (watercolor, acrylic paints, etc.), paper media (in the form of collage, paper cuts, found objects, etc.) or even metals or fiber. The cards are usually traded or exchanged.
Artist Trading Cards (ATCs) are miniature works of art about the same size as modern trading cards baseball cards, small enough to fit inside standard card-collector pockets, sleeves or sheets. The ATC movement developed out of the mail art movement and has its origins in Switzerland. Cards are produced in various media, including dry media (pencils, pens, markers, etc.), wet media (watercolor, acrylic paints, etc.), paper media (in the form of collage, paper cuts, found objects, etc.) or even metals or fiber. The cards are usually traded or exchanged.
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
KORTTI PELEJÄ - PLAYING WITH (POST)CARDS
Tämä teksti on julkaistu aikaisemmin blogissa "Kotia kohti - a Home not just a House" osoitteessa http://pannukka.blogspot.fi/ tiistai 7. tammikuuta 2014.
Tavaroidenjärjestely ja -läpikäynti on edennyt vaiheeseen kortit ja kirjeet... Niitä onkin monta laatikkoa. Aloitin uudemmasta päästä. Mitähän unohdettuja aarteita sieltä vielä löytyykään? Olen aina tykännyt postikorteista ja olen niitä lapsesta asti säästänyt ja jopa joskus "hulluina vuosina" hieman keräillytkin. Muistan että järjestelin jo lapsena kortteja eri värien tai eri aiheitten mukaan ja pidin niille ns. kauneuskilpailuja, minä ainoana ylipäätuomarina. Postikortit ovat minusta aivan ihastuttavia viesteineen ja usein omaa aikaansa henkivine aiheineen ja kuvineen. Kirjoitus tilaa on vähän, joten ytimekäs ja tiivis kerronta on pakollinen. Muistan lukeneeni joskus jostain 70-luvn alun kortista että tulen hiihtolomalla käymään. Ja se riitti. Ei taitaisi nykyihmiseltä onnistua moinen suurpiirteisyys? Postikorttitaide on kaikkien ulottuvilla oleva mutta melko ala-arvostettu "taiteenlaji". Nyt kun viestintä on helpompaa kuin koskaan niin voisiko postikorteille tulla uusi renessanssi ja arvonnousu? Ainakin ne käyvät harvinaisemmiksi? Minä ainakin yritän osaltani nostaa buumia. Esittelen teille tai vain itseni iloksi otoksia arkistojeni kätköistä ja kirpputorien uumenista... Näitä lajitelmia minulta löytyi aika tavalla. Nämä löydöt ovat uudemmasta päästä. Mahtaako lähettäjät muistaa ajankohdan, saajan tai aiheen? Esimerkiksi tällaisen nipun löysin, joita olen pitänyt erityisen viehättävinä:
 |
| Birth of Venus by Alexadre Cabanel (detail) |
 |
| Giulio Romano: Salotto di Psiche, Convito rustico (detail) |
 |
| Koti design by Anne Huhta |
 |
Lighthouse and Fog by Quint Buchholz
|
 |
| Twelve Boats by Tiphanie Beeke |
 |
| Illustration by Silke Leffler |
 |
| Illustration by Sinikka Hautamäki |
 |
| 'That Old Black Magic' © John Mac |
Post Christmas Disorder
Tämä teksti on julkaistu aikaisemmin blogissa "Kotia kohti - a Home not just a House" osoitteessa http://pannukka.blogspot.fi/ keskiviikkona 1. tammikuuta 2014.
Nyyh...Joulu on jo ohi...ja vaikka vasta Loppiaisena pakkaan loput jouluiset asiat odottamaan seuraavaa joulua ja vaikka tiedän että vasta Nuutin päivään jouluaika oikeasti loppuu. "Hyvä Tuomas joulun tua, paha Knuuti poijes viä." (lisään tässä vaiheessa muistilistaani mahdollisten Nuuttipukkien namut!) Täytyy myöntää, että joissakin asioissa pääsi taas kerran Joulun tulo hieman yllättämään: Sain joulukortit edellisenä yönä noin kello puoli kolme valmiiksi, kun niiden piti viimeistään seuraavana päivänä olla postissa ehtiäkseen saajille ennen Joulua. Tänä vuonna minun piti skannata ja/tai valokuvata kaikki kortit ennen lähettämistä, harmittaa kun en ehtinyt tai jaksanut sitä silloin tehdä. Tein monia erilaisia kortteja... Jo nyt alkaa muisti hämärtyä: mitä, kenelle ja minkälaisia?
Toivottavasti kaikki ovat tulleet perille, tiedän ainakin yhden kortin, jossa kadun ja huoneiston numero oli mennyt väärinpäin ja jos saajana on Perhe Se ja Se tai Tämä ja Tämä... On siinä joulupostin osoitetontuilla pähkäilemistä, kun vääriin osoitteisiin lähetetyt kortit yritetään jäljittää etu- ja sukunimen perusteella, ja vaikka tiedän osoitetonttujen olevan hurjan taitavia, saattaa joku kortti jäädä matkalle... ensi vuonna lupaan & vannon käyttää koko nimeä osoitteissa! (jos nyt taas innostun=jaksan lähettää joulukortteja ensi vuonnakin) Onko sinulle Joulukortit hetken hurma, pakollinen paha vai palaatko niihin vielä joskus? Kortin saatuani (ja aina joskus) minä katselen niitä sekä mietin lähettäjää tai yhteisiä hetkiämme. Arvostan erityisesti itse tehtyjä kortteja (sekä varastan surutta ideoita siis kierrätän) ja/tai osuvia kuva-aiheita. Tiedän että lähettäjä on miettinyt minua/meitä ainakin kortin kirjoituksen ajan. Kiitos kaikille lähettäjille! Jotkut kortit ovat vain jostain syystä silmälleni mieluisempia kuin toiset. Olen täällä blogissa kirjoittanut paljon liiasta tavarasta luopumisesta, mutta ihan kaikki saamani kirjeet ja kortit säästän! Olen lukenut nostalgian vallassa mm. edesmenneen äitini (ja minun välistä) kirjeenvaihtoa. Kun muutin pois kotoa, ei ollut kännyköitä, eikä minulla ollut varaa puhelimeen + kaukopuhelutkin oli melko hintavia silloin. Mitä muistoja jää kännykkä- ja tekstiviestisukupolvien äideistä (joihin minäkin taidan kuulua?)
Tässä osa/muutamia tallentuneita lähetettyjä sekä saatuja Joulukortteja.
Tunnelmoidaan vielä hetki niiden parissa, ensi Jouluun on vielä pitkä matka...
PS: Ikävä kyllä osaamani tallennusmenetelmät eivät tee oikeutta korttien kauneudelle (ja osalle ei onnistunut ollenkaan, pitäisi valokuvata, suonette anteeksi en jaksanut siihen nyt ryhtyä) :(
Nyyh...Joulu on jo ohi...ja vaikka vasta Loppiaisena pakkaan loput jouluiset asiat odottamaan seuraavaa joulua ja vaikka tiedän että vasta Nuutin päivään jouluaika oikeasti loppuu. "Hyvä Tuomas joulun tua, paha Knuuti poijes viä." (lisään tässä vaiheessa muistilistaani mahdollisten Nuuttipukkien namut!) Täytyy myöntää, että joissakin asioissa pääsi taas kerran Joulun tulo hieman yllättämään: Sain joulukortit edellisenä yönä noin kello puoli kolme valmiiksi, kun niiden piti viimeistään seuraavana päivänä olla postissa ehtiäkseen saajille ennen Joulua. Tänä vuonna minun piti skannata ja/tai valokuvata kaikki kortit ennen lähettämistä, harmittaa kun en ehtinyt tai jaksanut sitä silloin tehdä. Tein monia erilaisia kortteja... Jo nyt alkaa muisti hämärtyä: mitä, kenelle ja minkälaisia?
Toivottavasti kaikki ovat tulleet perille, tiedän ainakin yhden kortin, jossa kadun ja huoneiston numero oli mennyt väärinpäin ja jos saajana on Perhe Se ja Se tai Tämä ja Tämä... On siinä joulupostin osoitetontuilla pähkäilemistä, kun vääriin osoitteisiin lähetetyt kortit yritetään jäljittää etu- ja sukunimen perusteella, ja vaikka tiedän osoitetonttujen olevan hurjan taitavia, saattaa joku kortti jäädä matkalle... ensi vuonna lupaan & vannon käyttää koko nimeä osoitteissa! (jos nyt taas innostun=jaksan lähettää joulukortteja ensi vuonnakin) Onko sinulle Joulukortit hetken hurma, pakollinen paha vai palaatko niihin vielä joskus? Kortin saatuani (ja aina joskus) minä katselen niitä sekä mietin lähettäjää tai yhteisiä hetkiämme. Arvostan erityisesti itse tehtyjä kortteja (sekä varastan surutta ideoita siis kierrätän) ja/tai osuvia kuva-aiheita. Tiedän että lähettäjä on miettinyt minua/meitä ainakin kortin kirjoituksen ajan. Kiitos kaikille lähettäjille! Jotkut kortit ovat vain jostain syystä silmälleni mieluisempia kuin toiset. Olen täällä blogissa kirjoittanut paljon liiasta tavarasta luopumisesta, mutta ihan kaikki saamani kirjeet ja kortit säästän! Olen lukenut nostalgian vallassa mm. edesmenneen äitini (ja minun välistä) kirjeenvaihtoa. Kun muutin pois kotoa, ei ollut kännyköitä, eikä minulla ollut varaa puhelimeen + kaukopuhelutkin oli melko hintavia silloin. Mitä muistoja jää kännykkä- ja tekstiviestisukupolvien äideistä (joihin minäkin taidan kuulua?)
Tässä osa/muutamia tallentuneita lähetettyjä sekä saatuja Joulukortteja.
Tunnelmoidaan vielä hetki niiden parissa, ensi Jouluun on vielä pitkä matka...
PS: Ikävä kyllä osaamani tallennusmenetelmät eivät tee oikeutta korttien kauneudelle (ja osalle ei onnistunut ollenkaan, pitäisi valokuvata, suonette anteeksi en jaksanut siihen nyt ryhtyä) :(
 |
| Omat Tontut |
 |
| Ihanat Tontut |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)