Nyyh...Joulu on jo ohi...ja vaikka vasta Loppiaisena pakkaan loput jouluiset asiat odottamaan seuraavaa joulua ja vaikka tiedän että vasta Nuutin päivään jouluaika oikeasti loppuu. "Hyvä Tuomas joulun tua, paha Knuuti poijes viä." (lisään tässä vaiheessa muistilistaani mahdollisten Nuuttipukkien namut!) Täytyy myöntää, että joissakin asioissa pääsi taas kerran Joulun tulo hieman yllättämään: Sain joulukortit edellisenä yönä noin kello puoli kolme valmiiksi, kun niiden piti viimeistään seuraavana päivänä olla postissa ehtiäkseen saajille ennen Joulua. Tänä vuonna minun piti skannata ja/tai valokuvata kaikki kortit ennen lähettämistä, harmittaa kun en ehtinyt tai jaksanut sitä silloin tehdä. Tein monia erilaisia kortteja... Jo nyt alkaa muisti hämärtyä: mitä, kenelle ja minkälaisia?
Toivottavasti kaikki ovat tulleet perille, tiedän ainakin yhden kortin, jossa kadun ja huoneiston numero oli mennyt väärinpäin ja jos saajana on Perhe Se ja Se tai Tämä ja Tämä... On siinä joulupostin osoitetontuilla pähkäilemistä, kun vääriin osoitteisiin lähetetyt kortit yritetään jäljittää etu- ja sukunimen perusteella, ja vaikka tiedän osoitetonttujen olevan hurjan taitavia, saattaa joku kortti jäädä matkalle... ensi vuonna lupaan & vannon käyttää koko nimeä osoitteissa! (jos nyt taas innostun=jaksan lähettää joulukortteja ensi vuonnakin) Onko sinulle Joulukortit hetken hurma, pakollinen paha vai palaatko niihin vielä joskus? Kortin saatuani (ja aina joskus) minä katselen niitä sekä mietin lähettäjää tai yhteisiä hetkiämme. Arvostan erityisesti itse tehtyjä kortteja (sekä varastan surutta ideoita siis kierrätän) ja/tai osuvia kuva-aiheita. Tiedän että lähettäjä on miettinyt minua/meitä ainakin kortin kirjoituksen ajan. Kiitos kaikille lähettäjille! Jotkut kortit ovat vain jostain syystä silmälleni mieluisempia kuin toiset. Olen täällä blogissa kirjoittanut paljon liiasta tavarasta luopumisesta, mutta ihan kaikki saamani kirjeet ja kortit säästän! Olen lukenut nostalgian vallassa mm. edesmenneen äitini (ja minun välistä) kirjeenvaihtoa. Kun muutin pois kotoa, ei ollut kännyköitä, eikä minulla ollut varaa puhelimeen + kaukopuhelutkin oli melko hintavia silloin. Mitä muistoja jää kännykkä- ja tekstiviestisukupolvien äideistä (joihin minäkin taidan kuulua?)
Tässä osa/muutamia tallentuneita lähetettyjä sekä saatuja Joulukortteja.
Tunnelmoidaan vielä hetki niiden parissa, ensi Jouluun on vielä pitkä matka...
PS: Ikävä kyllä osaamani tallennusmenetelmät eivät tee oikeutta korttien kauneudelle (ja osalle ei onnistunut ollenkaan, pitäisi valokuvata, suonette anteeksi en jaksanut siihen nyt ryhtyä) :(
 |
| Omat Tontut |
 |
| Ihanat Tontut |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti