Tämä teksti on julkaistu aikaisemmin blogissa "Kotia kohti - a Home not just a House" osoitteessa http://pannukka.blogspot.fi/ keskiviikkona 1. tammikuuta 2014.
Nyyh...Joulu on jo ohi...ja vaikka vasta Loppiaisena pakkaan loput
jouluiset asiat odottamaan seuraavaa joulua ja vaikka tiedän että vasta
Nuutin päivään jouluaika oikeasti loppuu.
"Hyvä Tuomas joulun tua,
paha Knuuti poijes viä." (lisään tässä vaiheessa muistilistaani
mahdollisten Nuuttipukkien namut!) Täytyy myöntää, että joissakin
asioissa pääsi taas kerran Joulun tulo hieman yllättämään: Sain
joulukortit edellisenä yönä noin kello puoli kolme valmiiksi, kun niiden
piti viimeistään seuraavana päivänä olla postissa ehtiäkseen saajille
ennen Joulua. Tänä vuonna minun piti skannata ja/tai valokuvata kaikki
kortit ennen lähettämistä, harmittaa kun en ehtinyt tai jaksanut sitä
silloin tehdä. Tein monia erilaisia kortteja... Jo nyt alkaa muisti
hämärtyä: mitä, kenelle ja minkälaisia?
Toivottavasti kaikki ovat
tulleet perille, tiedän ainakin yhden kortin, jossa kadun ja huoneiston
numero oli mennyt väärinpäin ja jos saajana on Perhe Se ja Se tai Tämä
ja Tämä... On siinä joulupostin osoitetontuilla pähkäilemistä, kun
vääriin osoitteisiin lähetetyt kortit yritetään jäljittää etu- ja
sukunimen perusteella, ja vaikka tiedän osoitetonttujen olevan hurjan
taitavia, saattaa joku kortti jäädä matkalle... ensi vuonna lupaan
& vannon käyttää koko nimeä osoitteissa! (jos nyt taas
innostun=jaksan lähettää joulukortteja ensi vuonnakin) Onko sinulle
Joulukortit hetken hurma, pakollinen paha vai palaatko niihin vielä
joskus? Kortin saatuani (ja aina joskus) minä katselen niitä sekä mietin
lähettäjää tai yhteisiä hetkiämme. Arvostan erityisesti itse tehtyjä
kortteja (sekä varastan surutta ideoita siis kierrätän) ja/tai osuvia
kuva-aiheita. Tiedän että lähettäjä on miettinyt minua/meitä ainakin
kortin kirjoituksen ajan. Kiitos kaikille lähettäjille! Jotkut kortit
ovat vain jostain syystä silmälleni mieluisempia kuin toiset. Olen
täällä blogissa kirjoittanut paljon liiasta tavarasta luopumisesta,
mutta ihan kaikki saamani kirjeet ja kortit säästän! Olen lukenut
nostalgian vallassa mm. edesmenneen äitini (ja minun välistä)
kirjeenvaihtoa. Kun muutin pois kotoa, ei ollut kännyköitä, eikä minulla
ollut varaa puhelimeen + kaukopuhelutkin oli melko hintavia silloin.
Mitä muistoja jää kännykkä- ja tekstiviestisukupolvien äideistä (joihin
minäkin taidan kuulua?)
Tässä osa/muutamia tallentuneita lähetettyjä sekä saatuja Joulukortteja.
Tunnelmoidaan vielä hetki niiden parissa, ensi Jouluun on vielä pitkä matka...
PS:
Ikävä kyllä osaamani tallennusmenetelmät eivät tee oikeutta korttien
kauneudelle (ja osalle ei onnistunut ollenkaan, pitäisi valokuvata,
suonette anteeksi en jaksanut siihen nyt ryhtyä) :(
|
Omat Tontut |
|
Ihanat Tontut |